Ratikan linjaukset, osa 2

Jani Hyvärinen kommentoi kirjoituksessaan (AL 14.2.) ajatustani rautatieväylän ottamisesta mukaan ratikan väylävaihtoehtoihin ja esitteli kolme versiota Pispalan valtatielinjaukseen. ”Bulevardissa” ajoneuvot ja ratikka kulkisivat samalla kaistalla. Kaksi muuta vaihtoehtoa rakentuisivat kolmesta kaistasta. ”Valtaväylä” sisältäisi kaksi sekakaistaa, joissa ajaisi sekä autot ja ratikka. Keskellä olisi lisäksi ratikkakaista. ”Viertotiessä” ratikalle olisi kaksi omaa kaistaa. Suhteellisen ahdas kolmas kaista jäisi ainoana ajoneuvoliikenteen käyttöön.

Ihmettelen, miten Pispalan valtatie voidaan muuttaa kolmikaistaiseksi ilman että rakennuksia puretaan tai poistetaan polkupyörä- ja jalankulkumahdollisuus. Ajatusleikkinä vaihtoehdot ovat kiinnostavia.

On täysin mahdollista, että tällä hetkellä ajoneuvoliikenteen käytössä oleva linjaus eli Pispalan valtatie tai Paasikiventie on ratikalle rautatieväylää toimivampia ja kannattavampia. Arvioiminen edellyttää kuitenkin selvitystä eri vaihtoehtojen välillä.

Miksi ei siis vertailla näitä kolmea vaihtoehtoa?

Kirjoitukseni peruskysymys oli, miksi virkamiehet eivät ole hyväksyneet valtuuston lainvoimaisia kaavoitusratkaisuja yhdeksi selvitysvaihtoehdoksi. Keskustan liikenneosayleiskaavassa ja Santalahden osayleiskaavassa ratikka seisakkeineen on linjattu olemassa olevan rautatieväylän yhteyteen.

Myös TASE 2025 kehittämisohjelmassa ratikka on esitetty rautatieväylään.

Ratikan sijoittaminen muusta liikenteestä vapaalle väylälle Pispalan valtatien ja Paasikiventien väliseen rautatieväylään mahdollistaisi keskustan ja Lielahden välisen selkeästi nopeamman siirtymäosuuden, sekä käyttäjille hyvin saavutettavan joukkoliikenneratkaisun Pispalassa ja Santalahdessa.

Ratikan lisäksi myös lähijunan lisäraiteet mahtuvat rautatieväylään. Samalla mahdollistuisi yhteisten seisakkeiden rakentaminen. Maakunnan ja kaupungin kiskopohjainen liikenne tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla toisiaan. Rautatieväylä -vaihtoehdon tutkiminen on siis perusteltua.

Ainoastaan Rantaväylän tunnelin ramppijärjestelyt estäisivät rautatieväylän kehittämisen. Syynä ei välttämättä ole tilan puute, vaan mahdollinen epäilys, ettei valtio lähde rahoittamaan Tampereen alueella kuin yhtä isoa liikenneinvestointia.

Toimimattomilla linjausvaihtoehdoilla voidaan osoittaa, ettei ratikan rakentaminen ole järkevää eikä kannattavaa.

Vaikka tällä hetkellä Tampereella on enemmän kiinnostusta yksityisautoiluun liittyvän tunnelin rakentamiseen, olisi tärkeää, ettei nyt lyhytnäköisillä ratkaisuilla poisteta tulevilta päättäjiltä mahdollisuutta vastuullisempiin ratkaisuihin.

Aarne Raevaara

Julkaistu muokattuna Aamulehden Lukijalta-palstalla helmikuussa 2011