Todistus ei säästäisi energiaa

Maailman luonnonsäätiön WWF:n ympäristöasiantuntija kritisoi Aamulehden artikkelissa EU:n energiatehokkuusdirektiivin vaatimasta energiatodistuksesta (16.5.) olemassa olevien pientalojen rajaamista energiatodistuksen ulkopuolelle.

Pirkanmaan rakennussuojeluyhdistys esitti energiatehokkuustodistuksen valmistelun yhteydessä sekä ympäristöministeriöön että kauppa- ja teollisuusministeriöön toimittamassaan lausunnossa, että vanhat rakennukset rajattaisiin direktiivin edellyttämän energiatodistuksen ulkopuolelle. On siten perusteltua puolustaa yhdistyksen ministeriössä menestynyttä näkemystä.

Suomesta tuskin löytyy tahoa, joka ei haluaisi vähentää energiatehokkuusdirektiivin perusteissa mainittuja hiilidioksidipäästöjä ja energian kulutusta. Direktiivin kansallisen toteuttamisen tasolla onkin ensisijaista miettiä toimintojen kokonaisenergiankulutusta vähentävää vaikutusta.

Kuten Pirkanmaan rakennussuojeluyhdistys hieman yksinkertaistavalla esimerkillä omassa lausunnossaan esitti, energiatehokkuustodistuksia kirjoittavat asiantuntijat ylittäisivät pelkällä autojensa energiankulutuksella sen säästön, joka pakolla hankitusta todistuksesta seuraisi. Laaja, myös vanhojen omakotitalojen ja alle kuuden asunnon rivitaloja koskeva energiatodistuspakko ei olisi johtanut toivottuun, energiaa säästävään tulokseen.

Pirkanmaan rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan energiatehokkuusdirektiivi on ohjeellisena suunnattu ensisijaisesti eteläisemmän Euroopan rakentajille. Energiatehokkuusajatus on jo ennen direktiiviä huomioitu suomalaisissa rakentamismääräyksissä ja myös perinteisessä rakentamisessa.

Rakennusten energiatodistusasetuksen luonnos lähtee ajatuksesta, ettei vanhojen rakennusten omistajille haluta asettaa lisää taloudellisia rasituksia.

Jokainen pientalossa asuva maksaa jo nyt huippuhintaa lämmityksestä ja sähköstä, ja oppii siten kukkaronsa kautta hakemaan energiaa säästäviä toimenpiteitä.

Pahimmillaan todistuksiin ja yksioikoisiin määräyksiin pohjautuvat energiansäästöpyrkimykset johtavat vanhan rakennuskannan purkamiseen, mikä olisi myös energian säästön näkökulmasta huono vaihtoehto.

Myönteisten vaihtoehtojen läpiviemisessä ja myös aikuisten ihmisten ohjaamisessa vapaaehtoisuus on selkeästi tehokkaampi keino kuin pakko. Kiinteistöjen omistajille on mahdollista jakaa energian kulutusta alentavaa korjausneuvontaa ilman pakollista energiatodistustakin.

On toivottavaa, että muidenkin EU-direktiivien kansallisessa soveltamisessa mietittäisiin, ei yksinomaan niitä pyrkimyksiä, joita direktiiveissä luetellaan vaan myös niitä todellisia vaikutuksia, joita niiden toteuttamisesta seuraa.

Aarne Raevaara

Julkaistu Aamulehden lukijalta-palstalla 25.5.2006