Lietesota – taistelu tuulimyllyjä vastaan?

Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja Tommi Liljedahl pohdiskeli (SHL 25.10.2017) jo vuosia käytyä lietesotaa ja siihen liittyen pienempien kuntien vaikuttamisen mahdollisuuksia varoitellen taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Lietesodassa on kysymys lietteenkuljetuksen siirtymisestä kiinteistöhaltijan sopimusperusteisesta järjestelmästä kunnan eli käytännössä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n monopoliksi.

Pohdinnassa mentiin aivan suomalaisen demokratian ytimeen. Päätöksenteon avoimuus, mahdollisuus vallan haastamiseen ja vaihtoehtojen esittäminen mahdollistavat toimivan demokratian.

On tärkeää, että tiedotusvälineet tuovat esiin erilaisia näkemyksiä ja myös haastavat päättäjiä keskusteluun asukkaille tärkeissä asioissa. Päätoimittajalla on syytä olla ylpeä Sydän-Hämeen Lehden linjasta. Päätöksenteossa sekä myös julkisuudessa esiintyneet virheelliset väitteet on lehdessä voitu oikaista. Kolikon eri puolet on tuotu hyvin esille.

Näin ei ole kaikissa lehdissä. Vaikka on täysin ymmärrettävää, että merkittävän ilmoittajan taloudellisia etuja halutaan suojella, toivoisin, että yksiselitteisesti virheelliseen ja käytännössä oikaisujen julkaisematta jättämällä valheelliseen uutisointiin perustuvien lehtien tilaajat ja mainostajat äänestävät euroilla.

Vastuullisissa tiedotusvälineissä kukaan ei enää väitä aikaisemmin noin 90 alalla toimivan yrittäjän vaihtumisen 5 monopolin aliurakoitsijaksi lisäävän kilpailua. Kukaan ei väitä hintojen alenevan 20─40 prosenttia, mikäli ne joidenkin asiakkaiden osalta moninkertaistuvat.

Pöyry Finland Oy joutui uudessa selvityksessään käytännössä myöntämään 28.2.2013 päivätyn selvityksen kuljetusjärjestelmien nykytilasta Pirkanmaalla olevan täysin paikkansapitämätön.

Se, että asiakkaalta poistetaan mahdollisuus vaihtaa yrittäjää mikäli hinta tai palvelu ei tyydytä, on iso askel kohti sellaista järjestelmään, joka ei ole koskaan toiminut. Julkinen keskustelu on tuonut tämänkaltaiset epäkohdat esille.

Meillä on esimerkkejä, kuinka niin sanottu yleinen mielipide on onnistunut järkevöittämään päätöksiä ja lakeja.

Tilanne on nyt lietteenkuljetusasiassa hyvin samankaltainen kuin silloin, kun ympäristöministeri aikoinaan runnoi läpi haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen. Silloinkin vahvimpina puolustajina olivat hankkeesta taloudellisesti hyötyvät tahot. Kysymys olisi ollut miljardiluokan liiketoimista.

Kaikki tiesivät jo asetuksen valmisteluvaiheessa, ettei kuivanmaan mummonmökkien jätevesillä ole merkitsevää vaikutusta vesistöjen rehevöitymiseen. Sekin tiedettiin jo etukäteen, että suunniteltu jopa reilun 10 000 euron talokohtainen investointi olisi kohtuuton ja täysin turha.

Asian ratkaisi se, että silloinkin oli SHL:n kaltaisia medioita sekä aktiivisia kansalaisia, jotka taistelivat tuulimyllyjä vastaan. Tilanne näytti alussa lähes toivottomalta. Toisella puolella oli polttovoimana satojen miljoonien eurojen voittoja haluavat tahot sekä virallinen, viranomaisten julkaisema totuus.

Toimenpiteiden kohteiksi ajateltujen henkilöiden sananvapaus toteutui myös lopulta käytännössä. Kolikon toista, maksajan puolta, käsiteltiin ensin vain muutamissa julkaisuissa. Mutta käsitys, että joidenkin toimijoiden satojen miljoonien voitot eivät voineet oikeuttaa kohtuuttomuuksia, levisi lopulta nimenomaan julkisuudessa.

Lopullinen niitti oli, että hankkeen poliittinen hinta nousi riittävän korkeaksi. Jätevesiasetus aiheutti keskustan vaalitappio vuoden 2011 eduskuntavaaleista. Sen jälkeen ei enää löytynyt hankkeelle edistäjiä.

Keskitetyn lietteenkuljetuksen osalta olemme nyt asian hyssyttelyvaiheessa. Nyt uskotellaan, että asiahan on jo päätetty, siihen ei voi vaikuttaa.

Esittäessäni 13.11.2017 Tampereen valtuustossa senkaltaisia tekstimuutoksia vuoden 2018 talousarviokirjaan, joissa Tampere olisi linjannut hyväksyvänsä sekä kuntien jätelain 37.1 § arviot alueiltaan että alueellisen jätehuoltolautakunnan yhdenvertaisen jäsenjakauman, valtuustosalista kuului hyvin voimallisesti: älä puhu enää tästä.

Mikäli hiljaisuus ja vaikeneminen, kieltäytyminen virheelliseksi todettujen väitteiden oikaisemisesta, on jonkin päätöksen säilymisen edellytys ─ se päätös tulee kumoutumaan.

Aarne Raevaara

Kaupunginvaltuutettu, Tampere

Kirjoitus ilmestyi Sydän-Hämeen Lehdessä 13.12.2017.