Lietesota – taistelu tuulimyllyjä vastaan?

Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja Tommi Liljedahl
pohdiskeli (SHL 25.10.2017) jo vuosia käytyä lietesotaa ja siihen liittyen pienempien kuntien vaikuttamisen mahdollisuuksia varoitellen taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Lietesodassa on kysymys lietteenkuljetuksen siirtymisestä kiinteistöhaltijan sopimusperusteisesta järjestelmästä kunnan eli käytännössä
Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n monopoliksi.


Pohdinnassa mentiin aivan suomalaisen demokratian ytimeen. Päätöksenteon avoimuus, mahdollisuus vallan haastamiseen ja vaihtoehtojen esittäminen mahdollistavat toimivan demokratian.


On tärkeää, että tiedotusvälineet tuovat esiin erilaisia näkemyksiä ja myös haastavat päättäjiä keskusteluun asukkaille tärkeissä asioissa. Päätoimittajalla on syytä olla ylpeä Sydän-Hämeen Lehden linjasta. Päätöksenteossa sekä myös julkisuudessa esiintyneet virheelliset väitteet on
lehdessä voitu oikaista. Kolikon eri puolet on tuotu hyvin esille.


Näin ei ole kaikissa lehdissä. Vaikka on täysin ymmärrettävää, että merkittävän ilmoittajan taloudellisia etuja halutaan suojella, toivoisin, että yksiselitteisesti virheelliseen ja käytännössä oikaisujen julkaisematta jättämällä valheelliseen uutisointiin perustuvien lehtien tilaajat ja mainostajat äänestävät euroilla.


Vastuullisissa tiedotusvälineissä kukaan ei enää väitä aikaisemmin noin 90 alalla toimivan yrittäjän vaihtumisen 5 monopolin aliurakoitsijaksi lisäävänkilpailua. Kukaan ei väitä hintojen alenevan 20─40 prosenttia, mikäli ne joidenkin asiakkaiden osalta moninkertaistuvat.


Pöyry Finland Oy joutui uudessa selvityksessään käytännössä myöntämään 28.2.2013 päivätyn selvityksen kuljetusjärjestelmien nykytilasta Pirkanmaalla olevan täysin paikkansapitämätön.


Se, että asiakkaalta poistetaan mahdollisuus vaihtaa yrittäjää mikäli hinta tai palvelu ei tyydytä, on iso askel kohti sellaista järjestelmään, joka ei ole koskaan toiminut. Julkinen keskustelu on tuonut tämänkaltaiset epäkohdat esille.


Meillä on esimerkkejä, kuinka niin sanottu yleinen mielipide on onnistunut järkevöittämään päätöksiä ja lakeja.


Tilanne on nyt lietteenkuljetusasiassa hyvin samankaltainen kuin silloin, kun ympäristöministeri aikoinaan runnoi läpi haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen. Silloinkin vahvimpina puolustajina olivat hankkeesta taloudellisesti hyötyvät tahot. Kysymys olisi ollut miljardiluokan liiketoimista.


Kaikki tiesivät jo asetuksen valmisteluvaiheessa, ettei kuivanmaan mummonmökkien jätevesillä ole merkitsevää vaikutusta vesistöjen rehevöitymiseen. Sekin tiedettiin jo etukäteen, että suunniteltu jopa reilun 10 000 euron
talokohtainen investointi olisi kohtuuton ja täysin turha.


Asian ratkaisi se, että silloinkin oli SHL:n kaltaisia medioita sekä
aktiivisia kansalaisia, jotka taistelivat tuulimyllyjä vastaan. Tilanne näytti alussa lähes toivottomalta. Toisella puolella oli polttovoimana satojen miljoonien eurojen voittoja haluavat tahot sekä virallinen, viranomaisten julkaisema totuus.


Toimenpiteiden kohteiksi ajateltujen henkilöiden sananvapaus toteutui myös lopulta käytännössä. Kolikon toista, maksajan puolta, käsiteltiin ensin vain muutamissa julkaisuissa. Mutta käsitys, että joidenkin toimijoiden satojen miljoonien voitot eivät voineet oikeuttaa kohtuuttomuuksia, levisi lopulta nimenomaan julkisuudessa.


Lopullinen niitti oli, että hankkeen poliittinen hinta nousi riittävän korkeaksi. Jätevesiasetus aiheutti keskustan vaalitappio vuoden 2011 eduskuntavaaleista. Sen jälkeen ei enää löytynyt hankkeelle edistäjiä.


Keskitetyn lietteenkuljetuksen osalta olemme nyt asian hyssyttelyvaiheessa. Nyt uskotellaan, että asiahan on jo päätetty, siihen ei voi vaikuttaa.


Esittäessäni 13.11.2017 Tampereen valtuustossa senkaltaisia tekstimuutoksia vuoden 2018 talousarviokirjaan, joissa Tampere olisi linjannut hyväksyvänsä sekä kuntien jätelain 37.1 § arviot alueiltaan että alueellisen jätehuoltolautakunnan yhdenvertaisen jäsenjakauman, valtuustosalista kuului hyvin voimallisesti: älä puhu enää tästä.


Mikäli hiljaisuus ja vaikeneminen, kieltäytyminen virheelliseksi todettujen väitteiden oikaisemisesta, on jonkin päätöksen säilymisen edellytys ─ se päätös tulee kumoutumaan.


Aarne Raevaara

Kaupunginvaltuutettu, Tampere

Kirjoitus ilmestyi Sydän-Hämeen Lehdessä 13.12.2017.



Lietteenkuljetus tarvitsee uudet päätökset

Markkinaoikeus on kumonnut Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n
lietekuljetuksien hankintapäätöksen.

Päätös oli kilpailutettu myös siinä mielessä virheellisesti, että siinä ei huomioitu alueellisen jätehuoltoviranomaisen ohjeistusta. Alueellinen jätehuoltojaosto linjasi, että paikalliset yrittäjät jatkaisivat lietekuljetuksia ensimmäisen hankintakauden.

Päätös ei ainoastaan ole lainvastainen. Myös jaoston lietekuljetuksen ratkaisujen perustelut olivat virheellisiä. Lisäksi jaoston jäsenjakauman osalta on asiassa toimittu vastoin perustuslakivaliokunnan linjausta.

Kysymys ei ole hallinnon ongelmista, vaan noin 50 000 viemäriverkoston ulkopuolella vakituisesti asuvan oikeusturvasta sekä kymmeniä tuhansia kesämökkejä koskevasta ratkaisusta.


Alueellinen jätehuoltojaosto päätti 24.4.2013 äänin 7─5 muuttaa
kiinteistöhaltijan sopimusperusteisen järjestelmän kunnan eli käytännössä jätehuoltoyhtiön järjestämäksi.

Käsitykseni mukaan tämä oli suomalaisessa kuntahistoriassa ensimmäinen kerta kun toisen kunnan luottamushenkilöt äänestivät alueellisessa luottamuselimessä nurin itsenäisten kuntien tekemät linjaukset. Käytännössä tamperelaiset jaoston
jäsenet päättivät asian vastoin kuntien, yrittäjien ja asukkaiden lausuntoja ja mielipiteitä.


Mikäli esimerkiksi asiassa hyvin aktiivisesti toiminut silloinen apulaispormestari eli lisäkseni toinenkin Tampereen edustaja olisi äänestänyt vanhan kiinteistönhaltijan sopimusperusteisen järjestelmän puolesta, se olisi säilynyt.


Ratkaisu perustui yksipuoliseen valmisteluun sekä Pöyry Finland Oy:n 28.2.2013 päivättyyn selvitykseen kuljetusjärjestelmien nykytilasta Pirkanmaalla. Selvityksen arvio, että noin 68−75 % vuosittain syntyvästä lietteestä päätyy muualle kuin virallisiin vastaanottopaikkoihin, on täysin väärä ja paikkansapitämätön.

Pöyry Finland Oy:n 28.9.2015 Kymen jätelautakunnan alueelle tekemä lieteselvitys osoittaa, että arviot lietemäärien syntymisestä on Pirkanmaan osalta arvioitu 2,5 vuotta aiemmin virheellisesti liian korkeiksi.

Pirkanmaan lieteselvityksen Pöyry Finland Oy teki ensimmäisenä yrityksen historiassa ja siinä selvityksessä käytettiin virheellistä laskentaperustetta puutteellisen ammattitaidon johdosta. Tällä virheellisellä laskentatavalla on perusteltu siirtymistä kiinteistöhaltijan järjestelmästä kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Samalla virheellisellä perusteella on myös hylätty kuntien anomukset nykyjärjestelmän jatkumisesta.

On asukkaiden, yrittäjien, kuntien sekä myös jaoston jäsenien oikeusturvan kannalta kestämätöntä, että alueellisen jätehuoltojaoston päätöksiä on tehty virheellisiin tietoihin perustuen.

Virheitä tapahtuu. Olennaista on, halutaanko ne korjata.

Toisin kuin päätöstä tehtäessä väitettiin, kilpailun katoaminen ei suinkaan ole alentanut hintoja. Päinvastoin.

Päätökset lietekaivojen tyhjennysmonopolista sekä vuosittaisesta tyhjennyspakosta ovat oikeutetusti herättäneet vastustusta. Mahdollisuus vaihtaa kuljetusyrittäjää eli kilpailu takasi aiemmin palvelun laadun sekä kohtuullisen hinnan. Keskitetty monopolijärjestelmä tarkoittaa myös alueen
työpaikkojen ja toimeentulomahdollisuuksien vähenemistä.


Toinen iso ongelma on alueellisen jaostosta lautakunnaksi muuttuneen viranomaisen jäsenjakauma. Se ei perustu asukasluvun suhteeseen, jonka mukaan suhde olisi 6─6 Tampereen ja muiden kuntien kesken. Kiinteistöjen määrän
suhteessa Tampereen edustus jäisi vähemmistöön suhteessa 7─6.

Ilman oikeudenmukaista paikkajakoa asiassa ei huomioida jatkossakaan kuntien, yrittäjien ja asukkaiden lausuntoja ja mielipiteitä.

Esitin Tampereen kaupunginvaltuustossa 24.4.2017 Tampereelle samaa jäsenmäärää kuin 16 muulle kunnalle yhteensä. Ilman mitään hyväksyttävää perustelua valtuuston enemmistö säilytti Tampere 7, muut kunnat 5 jäsenjakauman.

Kuntalaissa ei säädetä kuntien yhteisen toimielimen voimasuhteista, mutta perustuslain tulkinnan mukaan yksittäisellä kunnalla ei tulisi olla määräävää asemaa kuntien pakollista yhteistoimintaa koskevassa toimielimessä.


Vaatimus, että alueellisen jätehuoltolautakunnan kokoonpano muutetaan mahdollisimman pian perustuslakivaliokunnan kannanottojen mukaisiksi, on kohtuullinen.


Koska nyt oikeus vihelsi pelin poikki, päättäjillä on mahdollisuus miettiä ratkaisut uudestaan. On täysin ymmärrettävää, ettei monopoliasemaan pääsevä toimija luovu vapaaehtoisesti.

Olen sitä mieltä, että koska päätöksiä ei pystytä lainmukaisesti, julkisesti ja yleisesti hyväksyttävällä tavalla perustelemaan, ne pitää muuttaa.


Aarne Raevaara
kaupunginvaltuutettu, Tampere


Energiatodistus nostaa asumisen hintaa Suomessa

Kallis suomalainen asuminen tulee jatkossa entistä hintavammaksi. Eduskunta hyväksyi hallituspuolueiden äänin lain kaikille pientaloille myytäessä tai vuokratessa pakollisesta energiatodistuksesta.

Todistuksen hinnaksi arvioidaan jopa 500 - 700 euroa, eikä se ole voimassa kuin määräajan.

Koska vuosittain tehdään jopa 20 000 talokauppaa ja todistuksen voi myöntää vain luvan saanut ammattilainen, joudutaan seuraavaksi kouluttamaan konsultteja tähän uuteen byrokratiapyöritykseen.

Energiatodistus ei perustu todelliseen kulutukseen, vaan se on teoreettinen laskelma. Miksi siitä pakotetaan maksamaan satoja euroja?

Energiatodistuksen pakollisuuden laajentaminen koskemaan myös vanhoja rakennuksia on kohtuutonta.

Jokainen pientalossa asuva maksaa jo nyt huippuhintaa lämmityksestä ja sähköstä, ja oppii siten kukkaronsa kautta hakemaan energian säästöä.

Pahimmillaan todistuksiin ja yksioikoisiin määräyksiin pohjautuvat energian säästöpyrkimykset johtavat esimerkiksi vanhan rakennuskannan purkamiseen. Parempi vaihtoehto olisi todelliseen kulutukseen pohjautuva energiatodistus.

Hinnaltaan se olisi vain murto-osa nyt suunnitellusta, mutta se sisältäisi tärkeät tiedot esimerkiksi sähkölaskusta, öljynkäytöstä ja vedenkulutuksesta yhdessä asukastietojen kanssa.

Näiden tietojen avulla olisi helppo laskea energiakustannuksia sekä suunnitella energiasäästöä.

Myönteisten vaihtoehtojen läpiviemisessä ja aikuisten ihmisten ohjaamisessa vapaaehtoisuus on tehokkaampi keino kuin pakko.

Kiinteistöjen omistajille on mahdollista jakaa energian kulutusta alentavaa korjausneuvontaa, ilman pakollista energiatodistustakin.

EU-direktiivien kansallisessa soveltamisessa olisi vähitellen ryhdyttävä miettimään myös niiden todellisia vaikutuksia.

Hallituksen olisi pyrittävä laskemaan asumiskustannuksia, ei nostamaan niitä lisäämällä byrokratiaa.

Aarne Raevaara

Julkaistu Aamulehdessä 29.12.2012

Näsilinna on korjattava

Todistus ei säästäisi energiaa

Jätevesiasetus ohjaa aivan väärille urille