Vastuullisempi tulevaisuus

Olen ”perustamperelainen” toiminnanjohtaja. Valmistelen väitöskirjaa kunnallisoikeudesta, takana kunnallistutkinto ja filosofian maisterin paperit. Olen perehtynyt erityisesti hallintomenettelyihin sekä maankäyttöön. Ihmisten jokapäiväisen elämän ongelmat hallinnon ja byrokratian kanssa ovat tulleet tutuiksi.

Politiikasta kiinnostuin kun huomasin, kuinka huonosti me tamperelaiset voimme vaikuttaa itseämme ja kaupunkiamme koskevaan päätöksentekoon. Ihmettelin, eikö asioihin tosiaankaan voi vaikuttaa?

Jatketaanko Tampereella järjettömien yli-investointien tiellä vai panostetaanko kaupunkilaisten peruspalveluihin ja arkielämän parannuksiin?

Uskon, että vaikuttaminen on mahdollista. Tavoitteet, toiminta ja arvot ovat ratkaisevia.

Mielestäni pyrkimys yhdenvertaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja avoimuuteen pitäisi olla perustana kaikessa kaupungin toiminnassa. Nyt ne eivät ole. Ennen vaaleja yllättävän moni päättäjänä toimiva luottamushenkilö esittää puheissaan ja kirjoituksissaan näitä arvoja. Ei ihme, että Tampereen kunnallisvaalien äänestysprosentti oli viime kunnallisvaaleissa alle 60 %. Monien muiden tavoin arvostan enemmän tekoja kuin kauniita puheita.

Toivon voivani vaikuttaa niin, että Tampereella valtuutetut ottavat heille luottamushenkilöinä kuuluvan vastuun ja toteutettava selkeämmin äänestäjien tahtoa.

Mielestäni Tampere ei tarvitse lisää Rantaväylän tunnelin kaltaisia turhia ja kalliita yli-investointeja.

Siirsin tunnelisopimuksen hallinto-oikeuden harkittavaksi. Näin tamperelaiset saivat mahdollisuuden vaikuttaa tunnelista tehtävään päätökseen syksyn 2012 kuntavaaleissa. Valitettavasti valtuuston niukka enemmistö tunnetulla tavalla kannatti tunnelin rakentamista. Mielestäni päätös oli väärä, ja se vaikeuttaa monella tapaa Tampereen taloutta ja kehitystä pitkälle eteenpäin.

Vaaleissa on aina kyse ennen kaikkea arvovalinnoista – mihin ja kenen hyväksi yhteisiä veroeuroja käytetään.

Nykymenolle on olemassa vaihtoehto.

YLI-INVESTOINNIT UHKAAVAT PALVELUITA

Valtuustossa päätetään monista jokapäiväisistä arkielämän palveluista ja asuinympäristöön vaikuttavista asioita. Olisi tärkeää, että kaikki tamperelaiset kokisivat mielekkääksi vaikuttaa äänestämällä.

Tampereella on varaa huolehtia kaikista kaupunkilaisista, vaikka hallitus onkin leikkaamassa kuntien valtionapua. Kysymys on ennen kaikkea tahdosta ja arvovalinnoista.

Tällä hetkellä Rantaväylän tunnelin, oikoradan, järjestelyratapihan siirron, uuden jätevesipuhdistamon, maauimalan, kansi- ja keskusareenan ja ratikan kaltaiset kalliit ja turhat yli-investointihankkeet ja -suunnitelmat uhkaavat jopa lakisääteisten palvelujen ylläpitämistä.

Tampereen on suunnattava julkisia verovaroja peruspalveluihin, ei pieniä yksityisiä bisnespiirejä hyödyttäviin hankkeisiin.

Asetan tamperelaisten peruspalvelut etusijalle. Emme tarvitse hienoja, velaksi rakennettuja monumentteja vaan hyviä ja toimivia palveluita tavalliseen arkielämään.

LISÄÄ LAATUA − EI YKSITYISTÄMISTÄ

Suhtaudun kriittisesti lakisääteisten palvelujen tuottamiseen yksityisesti. Tampere on riittävä suuri tuottamaan itse hyviä palveluja. Kaupungin palvelutuotantoa pitää tehostaa. On tärkeää, että julkisilla varoilla tuotettujen palveluiden laatuun kiinnitetään kautta linjan aiempaa enemmän huomiota. Ei riitä, että tilataan kun halvalla saadaan. Rahoille on saatava myös vastinetta.

Toimintaa ja johtamista tehostamalla Tampere pystyy tuottamaan palvelut vähintään yhtä kustannustehokkaasti kuin yksityinen toimija. Yksityisen yrityksen on osakeyhtiölain siihen velvoittamana tuotettava omistajilleen mahdollisimman suurta voittoa. On riski, että silloin palveluiden laatu väistämättä kärsii.

Palveluita käyttävät ovat yleensä parhaita asiantuntijoita kertomaan, minkälaisia palveluita he tarvitsevat. Kaupunkilaisia onkin kuunneltava aiempaa enemmän palveluita kehitettäessä.

IKÄIHMISTEN PALVELUT KUNTOON − VIIMEINKIN

Ikääntyneiden kotihoitoa, palveluasumista ja laitoshoitoa ei pidä asettaa vastakkain. Kaikkien niiden kehittämiseen on varaa kun luovutaan kalliista ja turhista yli-investoinneista.

Olennaista on, että ikääntyneitä itseään kuunnellaan heidän asumistaan, palveluitaan ja hoitoaan koskevissa asioissa. Laatu ja inhimillisyys eivät saa jäädä talouden jalkoihin, kuten nyt on tapahtunut. Ikääntyneiden palveluiden on oltava helposti saatavissa ja kohtuuhintaisia. Yksityinen voitontavoittelu ei saa olla ikäihmisten palveluita ja hoitotyötä ohjaava tekijä.

Käytännön elämään liittyvien ongelmien lisäksi myös yksinäisyys vaivaa monia ikäihmisiä. Mummon Kammarin kaltaista ihmisiä yhteen saattavaa toimintaa on tuettava ja laajennettava. Tavoitteena on oltava, että jokaisella ikääntyneellä on ympärillään vähintään muutaman ihmisen tukiverkko jonka kanssa voi jakaa jokapäiväistä arkea.