Vaalien alla poliitikoilta kuullaan hyviä ajatuksia. Mutta missä on raja, miten poliitikot voivat pestä kätensä omista ja puolueensa päätöksistä.
Eduskunnassa vanhustenhoidosta tehdyssä välikysymyksessä (6.2.) varapuheenjohtaja Sanna Marin (sdp) ihmetteli Sipilän hallituksen puuttuvaa tahtoa ratkaista ongelmat hoitajamitoitusta nostamalla. Tampereen valtuustossa Marin on kuitenkin kannattanut hoitajamitoituksen alentamista.
Marin väitti, että SDP olisi Tampereella valtuustoryhmien talousarvioneuvotteluissa vaatinut, ettei mitoitusta alenneta. Hänen mukaansa asia ratkaistiin kokoomuksen vaatimuksesta.
Pitäisikö eduskunnassa välikysymystä, opposition tärkeintä keinoa käyttäessä pitäytyä totuudessa?
Osallistuin kyseisiin valtuustoryhmien neuvotteluihin. En voi tuoda julkisuuteen käytettyjä puheenvuoroja. Kaksi paikalla ollutta kokoomuksen edustajaa on kuitenkin julkisuudessa kertonut, ettei esityksiä hoitajamitoituksen alentamisesta vastustanut yksikään demariedustaja. Myöskään valtuustossa, asiaa päätettäessä, yksikään demari ei vastustanut tekevien käsien vähentämistä hoivapalveluista.
Hoitajamitoituksen alentamista eivät vastustaneet demareiden ja kokoomuksen tavoin myöskään perussuomalaiset, keskusta, kristillisdemokraatit ja TaPu.
Lisäkseni vain vasemmistoliitto vastusti hoitajien vähentämistä.
Lähtökohtaisesti Tampereen tilanne voisi olla hyvä. Ikääntyneiden osuus ei ole erityisen iso. Verot, valtionosuudet sekä tulot kattavat palvelut, jotka kaupunki tuottaa muita vastaavankokoisia kaupunkeja edullisemmin.
Tampereen velkaantuminen ja raju yli varojen eläminen johtuu pormestarikoalitioiden sulle−mulle-päätöksenteosta. Yhtenäisyys on ostettu eri poliittisille ryhmille sovituilla projekteilla ja investoinneilla. Taloudellisella järkevyydellä ei ole merkitystä. Investoinnit eivät ole tuottaneet edes laskennallisia hyötyjä. Esimerkiksi Rantaväylän tunnelin piti poistaa ruuhkat ja tuoda aikasäästöinä satojen miljoonien hyödyn.
Kaupunki elää rajusti yli varojen, yhtiöittämällä, alibudjetoimalla ja velkarahoituksella. Kaikista palveluista leikataan ja maksuja korotetaan. Ongelmat eivät ratkea verojen korottamisella. Lisäeurot eivät siirtyisi palveluihin.
Missä vaiheessa tulee raja vastaan pormestarisopimuksille, yksityistämiselle ja julkisten palveluiden ulkoistamiselle? Joko riittää?
Ensimmäinen askel politiikan tervehtymiseen on kysyä, saavatko poliitikot valehdella eduskunnassa ilman seuraamuksia.
Aarne Raevaara
valtuustoryhmän puheenjohtaja (VaTa)
kansanedustajaehdokas (Tähtiliike)
Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 20.2.2019
