Tarvitaan turvaa asua ja omistaa

Aamulehdessä puheenaihena ilmestyi 8.12.2014 kirjoitukseni hallinnon käytännöistä kaavoituksessa:

Tarvitaan turvaa asua ja omistaa

Rakennetun ympäristön muutoksilla on mahdollista luoda, tuhota tai jakaa uudestaan huomattavia omaisuusarvoja. Vuosituhannen alussa voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki siirsi vastuun maankäytön suunnittelusta kunnille. Lain yhtenä tavoitteena oli turvata asukkaiden ja osallisten mahdollisuus vaikuttaa oman asuinympäristönsä kaavoituksen valmisteluun.

Osallisten ja kaavoittajan vuorovaikutuksen ajateltiin korvaavan aiemman rakennuslain aikaisen ympäristöministeriön roolin kaavan vahvistajana. Samalla kun valtionviranomaisten laatutasokontrolli poistui, poistui mahdollisuus jälkikäteen vaikuttaa kaavan asialliseen sisältöön.

Laki ei valitettavasti ole toiminut tarkoitetulla tavalla. Maankäytön suunnittelun yksi keskeinen ongelma on toimimaton vuorovaikutus. Toinen on tietojen salailu. Ilman tietoa ja kaavoitusprosessiin liittyviä asiakirjoja ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin eikä arvioida eri ratkaisuehdotuksia.

Kaavaehdotuksen asettaminen julkisesti nähtäville on kaavoituksen tärkeä vuorovaikutuksen muoto. Kunnan jäsenille ja osallisille on lain mukaan varattava tilaisuus esittää mielipide. Kaavoittajan tulee ilmoittaa mielipiteen antajalle perusteltu vastaus.

Mikäli kaavaehdotuksessa on ristiriitoja tai epäselvyyttä, olisi tärkeää käydä useampi kierros mielipiteenvaihtoja. Vain näin toimimalla on mahdollisuus saada toimiva vuorovaikutus.

Tampereella on maankäytönsuunnittelun vuorovaikutuksessa omaksuttu tavaksi, että kaavaehdotuksesta muistutuksen antaneille kuntalaisille ei ole toimitettu kaavoittajan laatimia vastauksia. Ne on kyllä toimitettu luottamushenkilöille, mutta ei omalla nimellä ja osoitteella muistuttaneille kuntalaisille. Päätöksen tiedottamisesta ei ole päästy valmistelun vuorovaikutukseen. Lain edellyttämä vuorovaikutus osallisten ja kaavoituksen välillä ei ole toteutunut.

Toiminta on käsittääkseni ollut tältä osin toistakymmentä vuotta lainvastainen. Lakia vielä selkeytettiin vuonna 2008. Joko virkamiehet eivät ole tunteneet voimassa olevaa lainsäädäntöä tai eivät halunneet sitä noudattaa. Miten virkavastuu toteutuu?

Mikäli osalliset olisivat saaneet vastaukset sekä pyytämänsä asiakirjat ja luottamushenkilöillä olisi ollut ennen päätöstä yhdyskuntalautakunnassa tai valtuustossa mahdollisuus saada tietoonsa osallisten arviot kaavoittajan vastauksiin, luottamushenkilöillä olisi ollut mahdollisuus huomioida osallisten perustellut näkemykset päätöksenteossa.

Toimestani asiaan on nyt herätty. Tampereella palautettiin kaksi kaavaa takaisin valmisteluun.

Maankäytön suunnittelussa on kyse huomattavista ympäristö- ja taloudellista arvoista. Ei ole hyväksyttävää, että ne voivat romahtaa siksi ettei lakia haluta noudattaa.

Toimiva vuorovaikutusprosessi todennäköisesti vähentäisi valituksia hallinto-oikeuteen. Kaavoituksen tarve perustella ratkaisujaan konsulttiselvityksillä myös vähenisi. Kaavoitus halpenisi ja se voisi valmistua nopeammin.

Suunnittelulla on luotava niin elinkeinoelämälle kuin asumisellekin kelvolliset puitteet. Kaavoituksen tehtävänä ei voi olla rakentamismahdollisuuksien vähentäminen tai senkaltaisten kaavojen laadinta, että niiden toteuttaminen eli rakentaminen on hyvin vaikeata.

Tarvitsemme nykyistä toimivamman maankäytön suunnittelujärjestelmä ja selkeämmät pelisäännöt. Keskeistä on ennustettavuus. Kuntalaisten on voitava turvallisin mielin sekä asua että omistaa.

Kirjoitukseni ilmestyi hieman lyhennettynä Aamulehden paperi- ja nettilehdissä.